Kausi käsillä – nyt ankkuritreeni haltuun!

Hyvät varusteet mahdollistavat ankkuroinnin, mutta eivät takaa onnistunutta ankkurointia. Lisäksi on hallittava oikea tekniikka.

Alkukevät on hyvää aikaa harjaannuttaa ankkurointitaitoja, kun vesillä ei vielä ole suurempaa vilskettä. Ankkurointi on onnistunut, kun vene pysyy paikallaan, vaikka tuuli nousisi. Lisäksi ankkuriköysi on saatava vetämään oikeasta kulmasta, jotta ankkuri hakeutuu pohjassa oikeaan asentoon.

Ankkurin pito ja jarrutusvoima perustuu siihen, että ankkuriköysi jännittyy pohjaa pitkin niin vaakasuoraan kuin mahdollista. Tämä onnistuu pitkällä köydellä ja painottamalla. Sen sijaan köyden pystysuora, vertikaaliveto tarkoittaa käytännössä, että paraskin ankkuri menettää otteensa, vain koska sen on tarkoitus toimia niin ankkurin nostovaiheessa.

SYVYYS x KOLME, VÄHINTÄÄN

Ohjeistus on, että ankkuriköyttä tulisi laskea vähintään kolmesta viiteen kertaa ankkurointisyvyyden verran. Jos esimerkiksi ankkuroidaan neljä metriä syvään veteen, tulisi köyttä laskea kahdestatoista kahteenkymmeneen metrin verran. Laskemalla mahdollisimman paljon köyttä saadaan ankkurin vetokulma mahdollisimman vaakasuoraksi.

Sen lisäksi tarvitaan painoa. Paino voi olla muutama metri kettinkiä ankkurin puoleisessa päässä, ankkuripainot köydessä tai painotettu ankkuriköysi, jotka kaikki osaltaan auttavat ankkuria saamaan mahdollisimman vaakasuoran vetokulman. Rauhallisena, tyynenä päivänä näitä ei välttämättä tarvita, mutta jos tuuli nousee ja vene alkaa nykiä ankkuriköyttä, on painosta suuri apu.

Käytännössä turvallinen ankkurointi tulisi tehdä melko kaukana rannasta, ehkä jopa 50–70 metrin etäisyydellä. Silloin ankkuri uppoaa pohjaan ja kääntyy oikeaan asentoon vedon alkaessa, ja yleensä myös liukuu hieman pohjassa ennen napakkaa kiinnittymistä. Kun ankkuriköydessä alkaa tuntua vastusta, tulisi köyden antaa jännittyä, jotta ankkuri painuisi mahdollisimman hyvin pohjaan ja kaivautuisi sinne napakasti.

KATSO – NÄIN SE TOIMII

Oheisista kuvista saat käsityksen siitä, miten erilaiset ankkurointitavat toimivat. Tai eivät toimi. Pelkkä suoraan pudotettu ankkuriköysi on riittämätön. Mitä enemmän köydessä on pituutta ja vaakasuoraa kulmaa, sitä parempi ja luotettavampi pito. Erilaiset painot ovat apuna vetokulman saamiseksi.

 

Vene vasemmalla:

Vene on suoraan ankkurin yläpuolella. Pystysuoraksi
laskettu ankkuriköysi ei kiinnitä ankkuria
riittävästi pohjaan, vaan heti kun köyteen kohdistuu
vetoa, ankkuri irtoaa.

Vene keskellä:
Vene on liukunut kolme kertaa ankkurointisyvyyden
verran poispäin ankkurista. Nyt saavutetaan
varsin hyvä pito, joka riittää hyvällä säällä.

Vene oikealla:
Vene on liukunut vähintään viisi kertaa ankkurointisyvyyden
verran poispäin ankkurista. Tässä
tapauksessa saavutetaan lähes vaakasuora vetokulma
ja hyvä pito myös kovemmassa tuulessa.

…ja vaihtoehdoista esimerkillisin tässä alla >>>

Joitakin metrejä kettinkiä ankkurin puoleisessa päässä (A), ankkuripaino köydessä (B) tai painotettu köysi (C) painavat kaikki ankkuriköyttä alaspäin ja mahdollistavat paremman vetokulman. Ne vaimentavat myös nykimistä tuulen noustessa.


KÖYSI, LIINA VAI KETTINKI – plussat ja miinukset

Ankkuriköysien valinta on päätöksen paikka. Tavallisimmin vaihtoehdot käydään kettingin, lyijyköyden, tavallisen köyden ja ankkuriliinan välillä.

Jos mietit tavallista köyttä, muista kuitenkin, että ankkuriköyden tulisi olla joustavaa ja uppoavaa mallia ja materiaalia. Köysi on kevyt valinta ja näppärä käsitellä. Miinuksenä köysi voi vahingoittua pohjakivistä tai metalliesineistä. Köysi tietenkin heikkenee vuosien mittaan.

Kettingin plussat ovat vahvuudessa ja raskaudessa verrattuna tavalliseen ja ankkuriköyteen. Kettinki kestää, se ei litisty eikä repeile. Miinuksena on niin ikään raskas nostaa. Lisäksi kettinki voi naarmuttaa venettä ja on muutenkin ikävä käsitellä.

Lyijyköysi on köysi, jonka sisällä on lyijyä lisäämässä painoa. Ratkaisu tekee siitä kettinkiä pehmeämmän ja miellyttävämmän käsitellä. Toisaalta se ei ole käytössä yhtä vahva kuin kettinki.

Ankkuriliina on synteettisestä materiaalista valmistettu litteä ja rullalle kelattava liina. Se on näppärä kelata ulos ja sisään rullalta sekä säilyttää rullalle. Se on myös vahva, jos se on ominaisuuksiltaan oikeassa suhteessa käyttöön. Ankkuriliina myös heikkenee vuosien mittaan ja voi sotkeentua hankalaankin solmuun, jos sitä ei kelata oikein rullalle.


VINKKI! Ankkuroitaessa on viisasta varmistua pohjan laadusta. Kivinen pohja on ikävin ja ankkuri voi jäädä kiviin kiinni. Varmistu myös siitä, ettet tule ankkuroineeksi alueelle, jossa on kaapeleita tai hylkyjä.

Lue myös: