Puhdasta venettä, jossa on vitivalkoiset kyljet tai värillisen rungon kirkas hehku, on hienoa katsella ja näin hoidettu vene pysyykin arvossaan. Veneen pintojen hyvä hoito kannattaa ja vaivannäölleen saa aina palkan.
Hyvä lopputulos vaatii kolme eri työvaihetta, jotta veneen rungon saa kunnolla kiiltämään. Ensiksi tarvitaan perusteellinen puhdistus. Vasta sen jälkeen voidaan suorittaa hioma-ainepuhdistus, vahaus ja kiillotus. Aloitamme rungon vapaalaitojen perusteellisesta puhdistamisesta.
Lika ja roskat ovat eri asioita
Joka kevät, kun talvipeite saadaan puretuksi veneen päältä, huomaa saman asian: vene ei ole talven aikana ainakaan tullut puhtaammaksi. Veneessä on yleensä aina lisäksi jotain korjattavaa, paranneltavaa, huollettavaa ja kaikenkattavaa puhdistustyötä.
Veneen peittämistyylejä on useita. Tästä johtuen yhdellä on kevään tullessa enemmän työtunteja edessä kuin toisella. Jostain kolosta kuitenkin aina kulkeutuu ilmassa leijuvaa peruslikaa veneeseen, vaikka se olisi kuinka hyvin peitetty. Ja jos osa veneestä on ollut vain taivasalla ja lumen peittämänä, likaraitoja ja valumajälkiä riittää.
Keväällä kannattaa koluta läpi koko vene ja heittää pois sieltä kaikki se, mitä nurkkiin tai paremminkin sen lokeroihin on kertynyt. Kaikki ylimääräinen tavara on veneessä hyödytöntä kuollutta painoa, jota on turhaa ja mailien karttuessa myös kallista kuljetella mukana. Polttoaineenkulutus kasvaa suotta tai purjeveneen vauhti hidastuu turhasta.
Ronskit otteet ovat suositeltavia, kun venettä siivotaan sisältä. Tuoreet tavarat ja kelpo kapineet saavat jäädä, muu kannattaa surutta heittää pois. Erityisen tarkkana kannattaa olla pilssissä lojuvan tavaran kanssa. Varsin usein juuri siellä oleva ja pilssin vesiin liukeneva epämääräinen aines antaa ainakin purjeveneisiin epämääräisen ominaishajun.
Likaa ja jälkiä kyljissä
Lika, joka kertyy veneen vapaalaidoille, on enimmäkseen ilman ja sadeveden mukanaan tuomaa nokea, pölyä ja muita hiukkasia. Kylkiin jää jälkiä lepuuttajista sekä laitureiden törmäyssuojista, toisten veneiden lepuuttajista ja törmäyslistoista. Joskus kylkeä koristavat kahvinorot tai ruoanjäänteet. Tasaisemmin pintaa kuluttava liituuntuminen ja hapettuminen sekä haalistava aurinko rumentavat myös kylkiä.
Veneen hieman himmennyt ulkonäkö ei välttämättä vaivaa omistajaa kovinkaan paljoa, tekniikkaahan yleensä pidetään tärkeämpänä. Toisaalta kyljet ovat näkyvin osa veneestä ja niiden kunnon perusteella arvioidaan koko vene. Tämän vuoksi on perin viisasta pitää kyljet kunnossa jälleenmyyntiarvoa ajatellen.
Jos kylkien hoidon pohjatyössä fuskaa keväällä yhdenkin kerran, se kostautuu myöhemmin. Silloin joutuu yleensä tekemään kaksinkertaisen työn yksinkertaisessa asiassa.
Kolme työvaihetta
Vapaalaitojen eli kylkien hoidossa on kolme eri vaihetta. Ulkopinnan perusteellisella pesulla poistetaan siihen kertynyt lika. Gelcoatin huokosiin imeytyneet likapartikkelit ja gelcoatin hapettumat, laikut sekä haalistumat saadaan lempeästi poistetuiksi hiomanesteellä tai hiomatahnan ja -koneen avulla. Tätä toimenpidettä kutsutaan myllyttämiseksi. Lopuksi auki pestyt ja puhdistetut pinnat suljetaan kovalla suojaavalla kerroksella, vahauksella ja pinnan kiillotuksella.
Pesuun käytetään pesuainetta, sehän on selvä. Noki, rasva ja erilaiset kerrostumat täytyy irrottaa pinnoista, ja tähän ei vesi yksin riitä. Samoin koska vene ei ole ruokailuväline, eikä oikein ruokailuastiakaan, toteamme jo tässä, että tiskiaine ei ole veneen puhdistukseen paras aine.
Kun veneen aikoo pestä perusteellisesti, on siihen hankittava tarkoitukseen sopivat aineet, jottei työtä joudu tekemään moninkertaisesti. Heikon pesuaineen puuttuvaa tehoa joutuu korjaamaan mekaanisesti hankaamalla, eikä lopputulos silti ole kovankaan työn jälkeen hyvä.
Kannattaa siis käyttää tarkoitukseen suunniteltuja, tehokkaita aineita, jotka ovat sekä ympäristölle että pesijälle turvallisia.
Pese!
Huuhtele kaikki pestävät pinnat kauttaaltaan, jolloin irtolika valuu veden mukana ensimmäisenä pois. Kiinnittynyt lika kostuu ja vettyy ja alkaa myös liota irti. Jos juoksevaa vettä ei ole saatavilla, ämpärilläkin tässä pärjää, kun ottaa pienen alan kerrallaan käsittelyyn. Likaisella vedellä ei kannata pestä, vain puhtaasta vedestä on hyötyä.
Lämmin vesi on tietenkin joka tavalla mukavampi, lisäksi sen pintajännitys on kylmää vettä pienempi ja siksi se pesee myös tehokkaammin. Lämpimän puutteessa kyllä kylmäkin vesi kelpaa, ja ämpäri tarvitaan pesuliuoksen laimentamista varten.
Kun pesuliuosta laimentaa, tulee yleensä luonnollinen kiusaus laittaa itse pesuliuosta ”niin että varmasti piisaa”. Valmistajien suosituksia kannattaa kuitenkin tässä kohtaa noudattaa. Mikäli kohdalle sattuu oikein likainen kohta, niin rättiin tai sieneen otetaan tippa pelkkää pesuainetiivistettä ja annetaan paikallinen tehohoito. Muuten koko vene pestään suositellulla liuosväkevyydellä.
Peseminen kannattaa aloittaa vesirajasta ylöspäin, vaikka aluksi tämä järjestys saattaakin tuntua hassulta. Entä miksi näin päin? Näin välttyy pesemästä samaa likaa kahdesti. Jos aloitamme pesun partaalta alaspäin, jo irti pesty, alaspäin valuva lika tarttuu uudestaan vielä käsittelemättömään pintaan valuessaan veden mukana. Mutta kun likavesi valuu pitkin puhdasta pintaa, lika ei enää tartu pestylle alalle, vaan se valuu huuhteluveden mukana pois. Partaalta aloittava joutuu siis tekemään tuplan työn.
Pesu siis aloitetaan alhaalta vesilinjasta ja huuhdellaan runsaalla vedellä. Mitä enemmän aurinko paistaa pestävään pintaan, sitä enemmän on huuhdeltava. Lika tarttuu uudestaan, jos pinta kuivuu ennen huuhtelua. Pesu jatkuu ylöspäin varvaslistalle saakka, ja siitä yli sivukansille kun kerran liikkeellä ollaan.
Aloitetaanko keulasta vai perästä? Jokainen tekee, kuten parhaaksi katsoo. Mikäli joutuu toimimaan kannetulla vedellä, vanha sääntö siitä on, että ensin pestään vähemmän likaiset paikat ja viimeiseksi likaisimmat, tässä esimerkiksi purjeveneen pakoputken ympärys. Näin pesuvesi pysyy pidempään ”puhtaana”.
Lopuksi koko vene huuhdellaan vielä kertaalleen runsaalla vedellä, niin että saadaan mahdollisesti pintoihin jääneet pesuainejäämätkin kokonaan pois.
Tämän jälkeen ollaan valmiita siirtymään seuraavaan työvaiheeseen, jossa geelipinta puhdistetaan ja suojataan pintaa syvemmältä tähän tarkoitetuilla aineilla, joko kemiallisesti tai mekaanisesti.
Tarvekalut veneen pesuun
· Hyvä pesuainetiiviste kylkiin ja kansirakenteisiin
· Hapan pesuaine eloperäisen aineksen ja kerrostuman irrotukseen vesilinjalle
· Ämpäri, sieni, harja, rätti
· Kunnollinen porraspukki tai sopivat tikkaat
· Kumihansikkaat
· Saappaat
· Makeaa vettä
Laadukkaalla harjalla pääset helpommalla. Anna harjasten tehdä työnsä, äläkä paina harjaa liian lujaa.
Kynsi- ja hammasharja ovat erinomaisia välineitä kohteissa, joihin isommalla harjalla ei pääse.
Mihin pesuaineen teho perustuu?
Pesuainetiivisteiden koostumus ei ole sattumankauppaa. Emäksiset aineet liuottavat tehokkaasti rasvoja, öljyjä sekä vahoja. Emäkset nostavat pesuliuoksen pH-arvon yli seitsemään, joka on neutraalin liuoksen pH-arvo.
Kun pH-arvo on alle seitsemän, puhutaan happamista aineista, jotka puolestaan irrottavat tehokkaasti kalkkikerrostumia tai muita eloperäisiä saostumia. Happamia pesuaineita käytetään vesilinjan liepeillä. Ne irrottavat tehokkaasti myös kellertävät kerrostumat, jotka ovat imeytyneet gelcoatiin.
Vettä tarvitaan siksi, että sen avulla kuljetetaan ja imeytetään pesuaine likakerrokseen, ja lopuksi se kuljettaa irronneen lian pois pestävältä pinnalta. Veden ominaisuuksiin kuuluu tietty pintajännitys, ja tämän vuoksi vesimolekyyli ei mahdu kiilaamaan jokaisen likapartikkelin väliin. Siksi veteen lisätään tensidejä, jotka pehmentävät veden poistaen sen pintajännityksen. Tensidien tehtävänä on myös kapseloida irronnut lika.
Painepesuri avuksi?
Painepesuri on parhaimmillaan irtoavan lian poishuuhtelussa, esimerkiksi veneen pohjassa vesilinjan alapuolella esiintyvän kasvillisuuden irrotuksessa välittömästi, kun vene on nostettu vedestä.
Painepesurin avulla voi myös helposti suihkutella huuhteluvettä kevyemmällä paineella muillekin pinnoille. Sen kova paine on kuitenkin useissa tapauksissa turhan raju ja vähäinen litramäärä riittämätön muuhun yleispesuun. Tiikkiturkin tai -täkin pesuun sitä ei suositella lainkaan, joten letkuvesi on yleispesuun parhaiten sopiva.
Vesilinjan kellertymät
Tavalliset pesuaineet eivät juuri pure kellertymiin vesilinjan liepeillä. Kellertymien irrottamiseen tarvitaan oksaalihappoa tai fosforihappoa sisältäviä aineita. Oksaalihappoa voi ostaa jauheen muodossa. Venekemikaalien valmistajilla on tarkoitukseen suunniteluja valmisteita, joiden vaikutusaika on viidestä kolmeenkymmeneen minuuttiin ennen huuhtelua.
Hapettumien poistaminen
Hapettumien poistoon on myös erityiset valmisteet. Niiden annetaan vaikuttaa levityksen jälkeen jonkin aikaa ennen huuhtelua, tällöin teho perustuu kemiaan. Hapettumia voidaan poistaa myös hiomanesteillä, hyytelöillä tai tahnoilla, jolloin mekaaninen hankaus yhdessä kemiallisen vaikutuksen kanssa tekee työn. Näillä aineilla veneen pinnasta irtoaa jonkin verran materiaalia, korkeintaan vain millimetrin sadasosia.
Useimmat pesuaineet eivät kestä pakkasta
Muutaman kerran on tullut törmätyksi hyvään veneenhoitoaineeseen, kunnon kemikaaliin, joka ei enää toimi lainkaan. Se on silloin unohtunut veneeseen ja päässyt jäätymään talven aikana ja tämäkös harmittaa. Aineen koostumus muuttuu ryynimäiseksi sen jäätyessä. Yleensä näin käy nestemäisille vahoille.
Kyllähän maailmassa aina aineita riittää kaupan hyllyllä, mutta tuhlaus on tyhmää, ja sitä on varmaan sattunut itse kullekin. Arvokkaat ja hyödylliset aineet kannattaa säilyttää huolella, silloin pääsee halvemmalla.
Pilssin saa puhtaaksi esimerkiksi siihen tarkoitetulla pesu- ja imeytysaineella.
Väriä päästävä pohjamaali
Jos veneessä on käytetty itsekiillottuvaa pohjamaalia, se päästää kastuessaan pesun yhteydessä väriä, joka väkisinkin sottaa kylkeä pesun tiimellyksessä. Lähistöllä kannattaa siksi pitää kostutettua rättiä, jolla pohjaväri pyyhkäistään heti pois, kun sitä tulee vesilinjan yläpuolelle. Muuten se tarttuu pestyyn pintaan, mikäli se ehtii kuivahtaa.
Kannattaa myös harkita, missä järjestyksessä pohjan maalaa ja kyljet pesee. Jos pohjan maalaa vasta veneen pesun jälkeen, on syytä ottaa huomioon, että pohjamaali ei ehkä tartu kunnolla. Pohjan pintaan on kuivunut pesuainetta ja likaa, joten pohjamaali ei tartu tai pysy kunnolla näissä kohdissa. Joten muista huuhtoa pesun jälkeen pohjakin kunnolla, jos maalaat sen viimeiseksi.
Mitä pesuainetta tahansa käytätkin, on viisainta noudattaa annettuja turvallisuus- ja annosteluohjeita.
Teksti on lyhennelmä artikkelista Veneen kylkien pesu ja puhdistus 3/2007
Tekijät: Johannes Nordemar, Jukka Jusula, Neil Byart
