Helsingin Lauttasaaren edustalta, Tahvonlahdelta ja Espoon Kytöstä kartoittajat löysivät joitakin harvinaisia lajeja. Helsingin, Espoon ja Kirkkonummen merialueita kartoitettiin Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUn suuressa Meriluonto 2021 -kampanjassa.
Menneen kesän ja alkusyksyn aikana kartoittajat ja sukeltajat ovat tehneet poikkeuksellisen paljon kartoituksia aivan Helsingin ja Espoon edustalla sekä Kirkkonummen itäreunalla. Meriluonto 2021 -kampanjassa on etsitty vedenalaisen meriluonnon arvokohteita ”Helsingin helmiä ja Espoon erityisyyksiä”. Työn tarkoituksena on varmistaa, että Helsingin ja Espoon merialueiden lisääntyvä käyttö tapahtuu kestävästi.
Meriluonnon kartoittajat kokivat monta iloista yllätystä, sillä aivan pääkaupunkiseudun edustalta löytyi Itämeren arvokkaita lajeja, kuten meriajokasta, rakkohaurua ja näkinpartaisleviä.
Metsähallituksen Luontopalvelujen, Helsingin ja Espoon kaupunkien, Luonnonvarakeskuksen sekä Geologian tutkimuskeskuksen toteuttamissa kartoituksissa havaittiin myös rehevöitymisen ja muiden ihmispaineiden vaikutuksia sekä vieraslaji valesinisimpukkaa.
Espoon edustalla Kytön saarella kartoittajia kohtasi erityisen miellyttävä näky: saaren pohjoispuolen hiekkapohjalta löytyi uusi meriajokasesiintymä. Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista, sillä sen muodostamat laajat ja tiheät meriniityt tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille Itämeren lajeille. Meriajokas on monin paikoin kadonnut Suomen merialueilta, ja se on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.
“Löytö viittaa odotettua rikkaampaan eliöstöön ja suhteellisen terveeseen merenpohjaan Kytön rantavesissä. Meriajokkaan juuriston ja versojen seassa elää paljon pohjaeläimiä ja muita selkärangattomia sekä pieniä kaloja. Laaja juuristo myös pidättää sedimenttiä, mikä vähentää eroosiota ja veden sameutta. Rehevöityminen on kuitenkin suuri uhka meriajokkaalle”, kertoo suunnittelija Anna Lyssenko Metsähallituksen Luontopalveluista.
Rakkohauru on yksi Itameren avainlajeista ja sitä havaittiin mm. Lauttasaaren edustalta. Kuva Joonas Hoikkala / Metsahallitus
Myös Itämeren avainlajia rakkohaurua löytyi monin paikoin, muun muassa Helsingistä Lauttasaaren edustalta. Tahvonlahdenniemeltä taas löytyi näkinpartaisleviä, joiden muodostamat kasvustot tarjoavat suotuisan elinympäristön monille lajeille. Suojaisat näkinpartaispohjat on Suomessa arvioitu vaarantuneiksi.
Näkinpartaislevät tarjoavat suojaa muille lajeille. Kuva Joonas Hoikkala / Metsahallitus
Kirkkonummen Morsfjärdeniltä löytyi runsaasti punanäkinpartaa ja merinäkinruohoa, jotka ovat lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja.
Rehevöityminen ja meren käyttö vaikuttavat meriluontoon.
Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan ollut parhain päin. Sekä Helsingin että Espoon sisäsaaristot ovat hyvin rehevöityneitä, ja varsinkin matalat laguunit olivat huonossa kunnossa. Esimerkiksi Granholmin saaren tuntumassa Espoossa löydettiin aiempaa enemmän rehevöitymisestä kertovaa suolilevää. Samoin löytyi merkkejä rehevöitymisen aiheuttamasta pohjien happikadosta.
Espoon Nuottalahdelle kohdistuu paljon ihmispaineita: alueella on iso satama, runsaasti vesiliikennettä sekä Suomenojan lämpövoima- ja vedenpuhdistuslaitokset. Alueelta löytyi kuitenkin uutena lajina merihapsikkaa, joka on uusimman uhanalaisluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Löytö kertoo, että ihmispaineista huolimatta joillakin alueilla voi esiintyä myös harvinaisia lajeja.
”Kartoitusten tavoitteena on kerätä tietoa meriluonnosta entistä tarkemmin. Näin luontoarvot ja ihmisen toiminta voidaan arvokkailla merialueilla sovittaa paremmin yhteen suojelunäkökulma huomioiden ”, sanoo Espoon kaupungin limnologi Ella Pippingsköld.
Ravinnepäästöjen vähentäminen ja suojelualueiden perustaminen ovat tärkeitä keinoja merialueiden turvaamiseksi, mutta myös kunnostus on mahdollista. Esimerkiksi Helsingin Töölönlahti ja Huopalahti sekä Espoon Otsolahti ovat potentiaalisia kunnostuskohteita.
Valesinisimpukka on vieraslaji. Kuva Juho Lappalainen / Metsahallitus
Helsingin Isossa Huopalahdessa, Laajalahdessa ja Kirkkonummen Långvikissä sekä Morsfjärdenissä havaittiin myös vieraslaji valesinisimpukkaa. Laji on todennäköisesti peräisin Meksikonlahdelta, josta se on levinnyt Eurooppaan laivojen painolastivesien mukana tai runkoon kiinnittymällä. Valesinisimpukka viihtyy lämpimässä vedessä, ja lajia on aiemmin havaittu esimerkiksi Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden lauhdevesien tuntumassa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama veden lämpiäminen voi edistää lajin leviämistä Itämerelläkin. Lajin vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin ei vielä tunneta, mutta levitessään vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja.
Tietoa meriluonnosta tarvitaan meren suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi
Meriluonto 2021 -kampanja on osa VELMU-ohjelmaa, jossa on jo vuosien ajan kerätty tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymisestä Suomen merialueilla. Kerätyn aineiston avulla on tunnistettu monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita.
Pääkaupunkiseudun lisäksi Meriluonto 2021 -kampanjan kartoituksia tehtiin myös Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla, missä selvitettiin riuttojen ja laguunien tilaa.
Meriluonto 2021 -kampanjan toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE), Metsähallituksen Luontopalvelut, Luonnonvarakeskus (Luke), Geologian tutkimuskeskus (GTK), Åbo Akademi sekä Helsingin ja Espoon kaupungit. Pääosan toiminnasta rahoitti ympäristöministeriö.
